Minulla se aktivoituu tämä päivätyön ja taiteen tekemisen väinen problematiikka heti, jos vain pari päivää saa lomaa. Itse asiassa olen nauttinut tavattomasti talvesta juuri nyt! Sitä ei ehkä uskoisi tuotoksistani, koska ne elävät 100% eri ajassa.

Tuosta elannonkituuttamisesta: ehkäpä jossain on nyt ajatusvirhe, siis tässä minun omassa päässäni, kun kituutan täällä työelämän puolella, vaikka mieli tekisi ryhtyä vapaaksi: se vaan, että “siellä toisella puolellakin” olisi tiedossa vaan taas omanlaistaan kituuttamista. – Miksipä siis hötkyillä mihinkään? Rikkaintahan tämä näin on!

Kesä talvessa! Molemmat yhtä aikaa!

Kuriositeettina: minulla oli historiasta arvosana 5, tosin sekin tuli armosta, koska viittasin tunnilla kerran (ehtona oli, että jos viittaa vielä viimeisillä tunneilla, ei saa ehtoja) – tosin kello soi juuri silloin, eikä kukaan jäänyt kuuntelemaan, mitä olisin mahdollisesti sanonut. Historian opettaja totesi, että kirjoitin kokeissa kunnioitettavan hyvin – mutta asiaa ei kyllä ollut nimeksikään. Vastenmielisyyteni historiaa kohtaan johtui siitä, etten mitenkään voinut uskoa, että se, mitä historian kirjoissa sanottiin, olisi totta. Nyt aikuisena olen alkanut tuntea pientä myötätuntoa kouluaikojeni minää kohtaan – ja, hmmm… ehkä pientä kunnioitustakin.

Olisiko rakkautta pitänyt opiskella? Olin pudota penkiltä, kun luin kommenttisi. Niin osuva se on; kiitos siitä!

Rakkaus on teema, joka on ikään kuin annettu opiskeltavaksi. Tarkoitan samalla nimenomaan historiaa, sitä todellista, suvun historiaa ja sitä kautta maan historiaa. Asia aktivoitui vakavasti nyt itsenäisyyspäivän seutuun, kun kuulin, että siskolleni on myönnetty tuo samainen “valkoinen ruusu”, josta runossa puhun.

Joskus oppilaani tuskittelevat, että miksi heille ei ole opetettu – kukaan ei ole opettanut! – miten elämä(ssä) eletään. Jotenkin ajattelen, että kyse on tästä samasta asiasta. ja siihen vastaan, että kyllä. Rakkautta pitäisi opiskella, ehdottomasti: henkistä tai taiteellista yhteyttä juuriin ja äärettömään.

Joo. Olen erikoistunut omien tekeleitteni teilaamiseen. Vain oikeasti hyvät tunnustan.