Muutun, en enää odota!
Kun astun ulos, jätän tämän
elannonkituuttamisen!
Entä sitten?
Kun olet astunut horisontin taakse?
- Kesä. Joessa vain vähän vettä.
Pieni koivu veden yllä riippuen.
Veden pinnassa ohuita renkaita.
Kalat syövät.
(MM)
helmikuu 16, 2009
2 kommenttia »
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana. Paluuviiteosoite
Tulipa kesää ikävä, oikein vaikuttava runo!
Kommentti�Kommentit kirjoittanut Tupu — helmikuu 19, 2009 @ 2:49 ip
Ai, kiitos, että tykkäsit.
Minulla se aktivoituu tämä päivätyön ja taiteen tekemisen väinen problematiikka heti, jos vain pari päivää saa lomaa. Itse asiassa olen nauttinut tavattomasti talvesta juuri nyt! Sitä ei ehkä uskoisi tuotoksistani, koska ne elävät 100% eri ajassa.
Tuosta elannonkituuttamisesta: ehkäpä jossain on nyt ajatusvirhe, siis tässä minun omassa päässäni, kun kituutan täällä työelämän puolella, vaikka mieli tekisi ryhtyä vapaaksi: se vaan, että “siellä toisella puolellakin” olisi tiedossa vaan taas omanlaistaan kituuttamista. – Miksipä siis hötkyillä mihinkään? Rikkaintahan tämä näin on!
Kesä talvessa! Molemmat yhtä aikaa!
Kommentti�Kommentit kirjoittanut m — helmikuu 19, 2009 @ 5:32 ip