Isoisoisä palasi sodasta, tai oikeammin Viipurin tykistöstä
Valkoisen ruusun ristin kanssa.
Äidilläsikin on sellainen.
Että rakastin sinua niinä nuoruusvuosina,
jolloin kukaan ei oikein tiennyt
mikä olisi sankarillista.
Nyt, pidemmän päälle, ymmärrän,
että meitä velvoittivat samat valat.
Olimme rakastuvinamme. Minä epäilevämpänä
rimpuilin irti.
Vaikka rakkaus oli yhtä suurta kuin nytkin,
Suurta!
Sinä olet nyt kauneimmista kauneimman puoliso
ja sinulla on hänen kanssaan lapset.
Minä olet idealismissani yhä yksin.
Oletko onnellinen,
valitsitko oikein, en sitä kysy.
Sinä olet yhä minulle se ihminen.
Kuten jokainen muu, joka vaikenee.
Meillä voisi yhä olla yhteinen tulevaisuus,
yhtä hyvin kuin minulla kenen muun tahansa kanssa.
Tässä mielessä olemme yhä nuoruusvuosissa.
(MM)
