Päivä koittaa vähä vähältä, maailma kirkastuu
kuin vesi mudan vajotessa syvyyteen.
Rakastettu, olemme kasvokkain.
Valoa, loputtomuutta.
(Nazim Hikmet)
syyskuu 7, 2008
6 kommenttia »
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana. Paluuviiteosoite
Päivä koittaa vähä vähältä, maailma kirkastuu
kuin vesi mudan vajotessa syvyyteen.
Rakastettu, olemme kasvokkain.
Valoa, loputtomuutta.
(Nazim Hikmet)
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana. Paluuviiteosoite
Kaunista ja syvällistä, eipä tuohon enempää sanoja tarvittu. Jonkinlainen peruskokokemus, mutta kaksin. Hienoa!
Kommentti�Kommentit kirjoittanut marjaisa — syyskuu 7, 2008 @ 6:18 ip
Totta.
Valo avaa ja siihen voi avautua. Se on ihmeellistä. Asioilla on taipumus löytää uomansa.
(Olisinpa minä kirjoittanut tämän runon!:))
Kommentti�Kommentit kirjoittanut miimi — syyskuu 7, 2008 @ 7:59 ip
Kirjoitatko enää muuta kuin runoja? Kaipaan niitä sinun muitakin kirjoituksia!
Kommentti�Kommentit kirjoittanut Kimmeli — syyskuu 8, 2008 @ 8:11 ap
Heippa vaan, taas pitkästä aikaa! Minulla nyt on välillä näitä kirjoituspaastoja ja mielenkirkastusaikoja, jolloin ei niin kirjoituta. Nyt ovat runot tulleet taas takaisin ikään kuin vahvistukseksi.
Onhan minulla tuo Ajan virrassa – blogi tuolla odottelemassa, siihen voisi jotakin ehkä taas antaa virrata….
Tässä kuitenkin tärkeimmät viime kerrasta: työelämä on ihanaa, ystävät mieluisia, terveys ok, miesasiat silleen, mieli tekee uutta kameraa ja olen jo kallistunut ajattelemaan, että muutan vuoden sisällä täältä jonnekin metron varteen, koska vähän kaikki tuntuu nyt levittäytyneen meren rannalle toiselle reunalle Helsinkiä. Minulla on uusia oppilaita yhä laajemmalti, enemmän henkistä yhteyttä ihmisten kanssa ja silkkaa iloa omiksi tarpeiksi. Tällä hetkellä voin erittäin hyvin ja mieltä kaihertaa vain se, mitä ihmettä hankkisin 36-vuotialle miehelle synttärilahjaksi. Tällä kun on kaikkea jo enemmän kuin osaan edes ajatella. Huutaa vaan, että I don’t choose me a gift!
Niinpä niin, Yläkerran Ukko ei taida jaeskella lahjoja perin tasaisesti….?
Kommentti�Kommentit kirjoittanut miimi — syyskuu 8, 2008 @ 7:41 ip
No kiva! Olipas mukava kuulla kuulumisia. Kyllä minä käyn täällä, mutta en osaa kommentoida runoihin:(
Kommentti�Kommentit kirjoittanut Kimmeli — syyskuu 9, 2008 @ 5:26 ap
No, runolle voi sanoa mitä mieleen juolahtaa tai jos ei juolahda mitään, se kyllä tajuaa senkin. Helppoa, siis.
Kommentti�Kommentit kirjoittanut miimi — syyskuu 9, 2008 @ 4:32 ip