Valkoinen selloviulu
on runo käsissäni, ovaali peili
sen sanat, jotka unen tullimies tarkastaa
ennen kuin kirjoitan ne
rajan yli. Valkoinen tuoksuva valo
on musiikki, jota soitan
yön ruusuista.
copyright MM
heinäkuu 16, 2008
heinäkuu 15, 2008
Miten minulle kävi
Kun suljen silmäni näen talon,
jossa on kaksitoista kerrosta ja isot, kirkkaat ikkunat.
Täällä minä asun ja tuossa siivessä olen jo kirjoittanut
ne kolme kirjaa, jotka annettiin tehtäväksi tässä elämässä.
Eteisessä minulla on aina
pinkka tuoreita lehtiä, ullakolla pieni pyöreä ruukku, josta voi avautua
mitä tahansa: talon valoisat salit esimerkiksi tai
kellari, ja sen orkesteri.
Nyt terassille lennähtää riikinkukko
oranssin kangaskatoksen alla.
Näin minulle sitten lopulta kävi, kun
taivaasta alkoi romahdellen ryöpytä
vehnänjyviä.
copyright MM
heinäkuu 10, 2008
Valveen näkeminen
Tulee yö, jolloin unen pyöreät pöydät pystytetään
keskelle
äärettömän teitä. Yhtäkkiä oivalletaan
että valve on sokea pieni
poika: laskemassa viljantähkän lukuja.
Sitä ei voi taluttaa suojatien yli, ei edes itkemällä
pyyhkiä pois.
Vamma on lapsi meissä ja elää irrallaan
kadoten kuin lintu puusta
tai sininen ennen auringonnousua, jota sitäkään
ei enää joskus ole.
copyright MM
heinäkuu 9, 2008
Syntymä
Elän valonpilkahduksen verran
avaruuden mustassa puvussa, ylösalasin
alkuvesissä ja pyörin
tätä kirjoittavan auringon ympäri.
Muistan kodin kuin suorakaiteen
jossa värähtelin äitini aurassa,
kunnes ytimestäni muovautui neliö:
sieltä tauot virtaavat yhtenään.
Nyt olen kasvattanut kitiinikuoren:
sen suojista suodatan maailman virtauksia
kuten muutkin simpukat hiukkasten merissä.
Äiti, itkin pienesti kun tulin sinusta ulos
entä sitten, kun minut lasketaan
tähtien tuuleen?
copyright MM
Ensiesitetty teatteri Willensaunassa 22.8.2008
Sydänhevonen
Minulla on sydämessä ruskea
hevonen: lempeä, hyväkuuloinen.
Joskus unessa se saattaa seista sattumalta
nuorena ja sinisenä harmaalla hiekkatiellä, mutta
silloin sitä ei kannata lähestyä, vaikka
se näyttäisi nukkuvan ja juuri sinä hetkenä
tekisi mieli taputtaa.
Sen luiden alla leimahtelee:
alati kytevä uuninpesä.
Vain minun se antaa lämmitellä
käsiä kyljessään.
copyright MM
Ensiesitetty teatteri Willensaunassa 22.8.2008
Helmi, myskiruusuinen
Kun rakastan, rakastan sitä hellää poikaa,
jonka synnytän valosta,
joka täyteläisenä valuu yli reunan: elämän raameihin
armosta tulvahtavia värejä.
Kun etsin, etsin hengitysten takaa syvästä metsästä
kengälle paria
ja löydän lapsen, joka oppi kävelemään.
Rakkaus on isien ja äitien ketju käsissäsi
ja siinä helmi, myskiruusuinen.
Tämä lävistävä aurinko, joka on vereni
kun muutun heiksi, joita ajattelen.
copyright MM
Pääskysenmuna
Rajajoki välkähtää kuin lasi,
se leikkaa maan
ruskean ja hunajanvärisen lehmän pelloiksi,
jotka vaihtavat puolta yön tullen.
Kuuntelen solinaa ja kahinaa jalkapohjillani rantapajukossa
pikkuruisten sudenkorentojen tanssia neiliöauringossa.
Kuin silloin
kun sade putosi aitan pärekattoon ja uneen
juuri munittu lämmin pääskysenmuna
raskaan vanhan täkin ja viileän tyynyn väliin.
copyright MM
